Ponitilan tarina

Tila nimeltä Takapalo

Takapalo on Pellossa, Ruuhijärven kylässä sijaitseva tila, jonka päärakennus on rakennettu 1910 -luvulla. Tila on ollut yhden suvun omistuksessa ennen kuin me, perhe Liskojärvi, muutimme senaikaisen laumamme kanssa paikalle loka-marraskuussa 2023. Se olikin aikamoinen muutto, sillä sinä vuonna talvi tuli jo lokakuussa jäädäkseen ja saimme vain kuvitella ensimmäiset seitsemän kuukautta, miltä ympäristö näyttäisi ilman lunta.

Meille on kerrottu, että tilalla on ennenkin ollut kaikenlaisia eläimiä lehmistä lähtien ja esimerkiksi vanha tiilinavetta on itse rakennettu. Arvostamme isosti tilan historiaa ja olemme kiitollisia siitä, että saamme jatkaa sitä tavallamme. Meille Takapalon tila on ollut paikka, josta on aiemmin voinut vain unelmoida.

Ponitilan synty

Muuttaessamme Takapalolle meillä oli 2 ponia, Unski ja Manu. Olin jo aiemmin miettinyt, että haluaisin hyödyntää poneja niin, että pystyisin tuomaan iloa niiden avulla muillekin, mutta minulla ei ollut siihen sopivia tiloja entisessä kodissamme. Tammikuussa 2024 sairastin sohvan pohjalla pitkän viikon, jonka aikana heräsin; nythän minulla on tilat ja mahdollisuus tehdä jotain uutta elämässäni! Ensimmäisenä toiminnalle piti tietenkin keksiä nimi ja Takapalon ponitila tuntui sopivalta, olihan meillä sillä hetkellä tilan lisäksi vain poneja ja olen ikuinen ponityttö!

Toiminta herätti mukavasti kiinnostusta jo alussa ja huhtikuusta 2024 olen toiminut virallisesti yrittäjänä. Ponitilatoiminta on ollut erittäin hyvä mahdollisuus tutustua niin paikallisiin kuin ulkopaikkakuntalaisiinkin hevosihmisiin ja olen saanut samanaikaisesti toteuttaa ammattiani, mutta myös rakasta harrastustani kivojen asiakkaiden kanssa. Yksi aikuisiällä muotoutunut unelmani oli myös tarjota poneille pieni lauma. Tämän olen päässyt toteuttamaan ja se on mahdollistanut myös toiminnan laajemman harjoittamisen.

Ponitilan yrittäjä Heini

Minuun ponikärpänen puri heti, kun pääsin ensimmäisen kerran ratsastamaan noin viisi vuotiaana shetlanninponeilla eräällä leirintäalueella Itä-Helsingissä. Oli kesäloma ja ensimmäisen kerran jälkeen ratsastelemaan piti päästä uudelleen ja uudelleen. Kesän jälkeen aloitin ratsastamisen Husössä, joka on edelleen toimiva ratsastuskoulu Helsingissä. Kävin siellä vuosien ajan. Myöhemmin ponistelussa tulivat kuvaan myös ystävän ponit sekä vuokraponit sekä alan opiskelu, mutta jossain vaiheessa aikuisuutta keskityin muihin harrastuksiini ja töihin niin, että heppailuun tuli vuosien tauko. Lopulta totesin, että jos haluan toteuttaa unelmia, niin sitten se on tehtävä ja ostin ensimmäisen oman ponini Unskin vuonna 2021.

Olen opiskellut hevosharrasteohjaajaksi Keski-Pohjanmaan maaseutuopistolla Perhossa sekä myöhemmin sosionomiksi. Olen ikuinen ponityttö, joka ei koskaan kyllästy metsäseikkailuihin, hyvään seuraan tai hyviin eväisiin. Haluan tarjota ponielämyksiä matalalla kynnyksellä muillekin nyt, kun olen saavuttanut oman unelmani omista poneista ja ponitilasta. Mielestäni paras tapa kokea ympäröivää luontoa on yhdessä varmajalkaisen poniystävän kanssa.