Tila nimeltä Takapalo
Takapalo on Pellossa, Ruuhijärven kylässä sijaitseva tila, jonka päärakennus on rakennettu 1910 -luvulla. Tila on ollut yhden suvun omistuksessa ennen kuin me, perhe Liskojärvi, muutimme senaikaisen laumamme kanssa paikalle loka-marraskuussa 2023. Se olikin aikamoinen muutto, sillä sinä vuonna talvi tuli jo lokakuussa jäädäkseen ja saimme vain kuvitella ensimmäiset seitsemän kuukautta, miltä ympäristö näyttäisi ilman lunta.
Meille on kerrottu, että tilalla on ennenkin ollut kaikenlaisia eläimiä lehmistä lähtien ja esimerkiksi vanha tiilinavetta on itse rakennettu. Arvostamme isosti tilan historiaa ja olemme kiitollisia siitä, että saamme jatkaa sitä tavallamme. Meille Takapalon tila on ollut paikka, josta on aiemmin voinut vain unelmoida.
Ponitilan synty
Muuttaessamme Takapalolle meillä oli 2 ponia, Unski ja Manu. Olin jo aiemmin miettinyt, että haluaisin hyödyntää poneja niin, että pystyisin tuomaan iloa niiden avulla muillekin, mutta minulla ei ollut siihen sopivia tiloja entisessä kodissamme. Tammikuussa 2024 sairastin sohvan pohjalla pitkän viikon, jonka aikana heräsin; nythän minulla on tilat ja mahdollisuus tehdä jotain uutta elämässäni! Ensimmäisenä toiminnalle piti tietenkin keksiä nimi ja Takapalon ponitila tuntui sopivalta, olihan meillä sillä hetkellä tilan lisäksi vain poneja ja olen ikuinen ponityttö!
Toiminta herätti mukavasti kiinnostusta jo alussa ja huhtikuusta 2024 olen toiminut virallisesti yrittäjänä. Ponitilatoiminta on ollut erittäin hyvä mahdollisuus tutustua niin paikallisiin kuin ulkopaikkakuntalaisiinkin hevosihmisiin ja olen saanut samanaikaisesti toteuttaa ammattiani, mutta myös rakasta harrastustani kivojen asiakkaiden kanssa. Yksi aikuisiällä muotoutunut unelmani oli myös tarjota poneille pieni lauma. Tämän olen päässyt toteuttamaan ja se on mahdollistanut myös toiminnan laajemman harjoittamisen.
Ponitilan yrittäjä Heini
Minuun ponikärpänen puri jo viisivuotiaana. Olin kesälomalla Itä-Helsingissä eräällä leirintäalueella, kun pääsin ensimmäistä kertaa ratsastamaan pienillä shetlanninponeilla. Se hetki jäi sydämeen – ja sen jälkeen ratsastelemaan piti päästä yhä uudelleen ja uudelleen.
Kesän jälkeen aloitin ratsastuksen Husössä, Helsingissä toimivassa ratsastuskoulussa, jossa vietin monta tärkeää vuotta satulassa. Poniharrastus kulki mukana läpi nuoruuden: mukaan tulivat ystävän ponit, vuokraponit ja myöhemmin myös alan opinnot. Aikuisuuden myötä elämä vei välillä muihin harrastuksiin ja töihin, ja heppailuun tuli pidempi tauko.
Mutta unelmat eivät katoa – ne odottavat oikeaa hetkeä.
Vuonna 2021 päätin, että jos haluan elää ponielämää todeksi, se on tehtävä itse. Niin meille muutti ensimmäinen oma poni, Unski. Siitä alkoi matka kohti omaa ponitilaa.
Olen koulutukseltani hevosharrasteohjaaja (Keski-Pohjanmaan maaseutuopisto, Perho) sekä sosionomi. Ennen kaikkea olen kuitenkin ikuinen ponityttö, joka ei kyllästy metsäseikkailuihin, hyvään seuraan eikä retkieväisiin.
Ponitilalla haluan tarjota matalan kynnyksen ponielämyksiä kaikenikäisille. Uskon, että yksi parhaista tavoista kokea luonto on kulkea polkuja yhdessä varmajalkaisen poniystävän kanssa – rauhassa, läsnäollen ja iloiten pienistä hetkistä.
Ponitilan asukkaat
Cwmbyr May ”Tarja Kaarina”
Täysiverinen x Irlannincob, synt. 30.5.2008, tamma, 155 cm
Tarja on äärettömän kiltti käsitellä ja hyvin oman arvonsa tunteva. Vauhdikas, osaava, sopivasti herkkä ja fiksu. Tarjalla on kisattu mm. kenttäratsastuksessa ja Takapalolle se on tullut opetusmestariksi ja viettämään leppoisampia eläkepäiviä.
Reebok ”Lasse”
Eestinhevonen, synt. 21.4.2008, ruuna, 145 cm
Lännenratsastukseen koulutettu viisas ponipoika. Lasse on monen tädin unelmaystävä, toisaalta myös lapsen opetusponi. Maastoilu on Lassen juttu ja siellä se kulkee mielellään, vaikka uusi välillä jännittää.
Kiperän Ruutipoika ”Risto”
Gotlanninruss, synt. 2.5.2016, ruuna, 122 cm
Reipas, utelias ja rohkea pikku pippuri, joka on valloittanut monien ponitilakävijöiden sydämet. Risto on lännenratsastukseen koulutettu. Risto on kiltti, mutta hyvin ponimainen. Todella hyvä kärryttelyponi.
Oscar ”Martti Oscari”
Irlannincob, synt. 31.5.2014, ruuna, noin 140 cm
Martti on ponilauman pikkuveli niin ikänsä kuin luonteensakin puolesta. Martti on vähän kujeileva ja joskus malttamaton, mutta aina kiltti. Ratsain se on reipas ja osaava ja sillä on hyvin pehmeät ja miellyttävät liikkeet. Martti rakastaa hyppäämistä ja vauhtia.
Mazyliz ”Manu”
Konik, synt. 28.8.2013, ruuna, noin 140 cm
Manu on uskollinen seikkailija, maastoilu on sen juttu. Manu vaatii yleensä aikaa lämmetäkseen uudelle ihmiselle, mutta se on äärimmäisen luotettava kun sen sielunmaiseman ymmärtää. Manu kohtaa jännittävät asiat mieluiten takapuoli edellä, mutta ei yleensä turhia hötkyile. Manu on sattumalta löytynyt kultakimpale, johon on helppo ihastua.
Nolbackens Zebulon ”Sauli”
Irlannincob, synt. 11.6.2011, ruuna, 155 cm
Sauli on kiltti ja ihmisrakas setämies, joka rakastaa rapsutuksia ja hierontoja. Se on reipas liikkumaan ja aina valmiina töihin. Saulilla on isohkot, mutta tasatahtiset liikkeet, joka vaatii ratsastajalta hieman enemmän osaamista ja tasapainoa vauhdin lisääntyessä. Se on kuitenkin hyvin varma ja pidetty aloittelijoidenkin keskuudessa.
Muistoissamme:
Uranus fra Nevala ”Unski”
Islanninhevonen, 4.6.2007 – 10/2024
Suurimmatkin johtajat lähtevät ja meidän täytyy vain keksiä, miten tulemme toimeen ilman niitä.
Takapalon Ponitila 